J.L. Runebergin päivä
Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804, Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877, Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija ja häntä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hän kirjoitti runonsa ruotsin kielellä. Hän asui Porvoossa ja työskenteli roomalaisen kirjallisuuden professorina Porvoon kymnaasissa. Hän oli naimisissa pikkuserkkunsa Fredrika Runebergin kanssa, omaa sukua Tengström, jonka kanssa hän sai kahdeksan lasta ja joka myös kirjoitti runoja ja romaaneja.
Monet hänen runoistaan käsittelevät elämää Suomen maaseudulla. Parhaiten tunnettu runo on nimeltään Saarijärven Paavo, joka kertoo pientilallisesta talonpojasta köyhällä Saarijärven kirkonkylällä ja hänen päättäväisyydestään ja selviytymisestään Suomen ankarassa ilmastossa.
Runebergin kuuluisin teos on Vänrikki Stålin tarinat, joka on kirjoitettu vuosina 1848 - 1860. Sitä pidetään loistavimpana suomalaisena runoeepoksena Kalevalan jälkeen ja se sisältää tarinoita Ruotsin ja Venäjän välisestä sodasta 1808-1809. Sodassa Ruotsi menetti häpeällisesti Suomen, josta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta. Runoteos on laadittu episodeihin, korostaen kaikkien osapuolien ihmisyyttä selkkauksessa, vaikkakin ylistää suomalaisten sankaruutta. Ensimmäinen runo Maamme, tuli Suomen kansallislauluksi. Runebergiä juhlitaan 5. helmikuuta.
Runebergintorttu on suomalainen leivos, joka on maustettu mantelilla ja rommilla. Sen päällä on tavallisesti vadelmahilloa sokerikuorruterenkaan ympäröimänä.
Usein kuullun selityksen mukaan runebergintortun kehitti Fredrika ja Ludvig nautti torttuja joka aamiaisella punssin kera. Runebergintorttuja syödään vain Suomessa ja niitä on saatavilla tammikuun alusta Runebergin syntymäpäivään 5. helmikuuta asti.
